Mulla on ikävä sen aurinkoa, sitä lämpöä iholla, tunnetta kun tietää ruskettuvansa, sangriaa, ihmisiä, mercadona ruokakauppaa ja sen kahdenkymmenensentin leivoksia, rantaa, katuja, auringonlaskua terassilla, televisio ohjelmia espanjaksi dupattuna, roseviiniä, virkistäytymisiä ammeessa, naapurimme koiraa blackia, tivolin laitetta nimeltä monoloco, vesipuistoa, valencian ehkä suurinta klubia missä ikinä olen käynyt ja etenkin koko neljää viikkoa siellä ja sitä tunnetta jolloin olen kuin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti